Nonnih, nyt ois sit taas tääkin päivä eletty. Sama ois kyllä ollut jättää elämättäkin.. Purin huulta ja hymyilin, yritin olla niinkuin ei olisi ollenkaan paha olo :( Masentaa kaikki ihan vitusti. Oon niin yksin jotenkin ;< (on tää niin ihanaa tää itsesäälissä rypeminen -.-)

Mut tiättekö mitä, ajattelin vuodattaa ihan sanoiksi asti jutut niistä idiooteista, joita oon tässä neljän kuukauden aikana sattunut kohtaamaan...

Lopullinen hyvästi tuli heti marraskuun alkuun, olisiko keskiviikko ollut näin tarkasti sanottuna. Totta kai mun nyt piti hei seuraavana viikonloppuna päästä vähän tuulettumaan ja koko viikonloppuhan siinä meni sit juodessa. Tutustuin tosi kivaan tyyppiin. Juteltiin ja tunsin oikeesti todellista himoa sitä kohtaan. Tai sit se oli jotain, en tiä. Nyt kun ajattelee, ni en ymmärrä, miten helposti sit toiseen ihmiseen halus jo tutustua. Tai olisikohan se ollut ns. laastarointia tai jotain. Mutta kuitenkin.. Lopulta selvisi että tää tyyppi asuu jossain huitsin nevadassa satojen kilometrien päässä. Mut hyvät muistot jäi kuitenkin jotenkin. Baarin jälkeiset hetket hotellilla, altaalla uimiset ja niin edelleen. :)

Sen viikonlopun muistelubiisi edelleen:

Guru Josh Project - Infinity 2008 (Official Video - Klaas Vocal Edit)

nau. <3 Aina hulluna biletään edelleen, kun tuo soi. Ja sehän soi usein ;) ! Mutta jotenkin tuo viikonloppu irtautti mut M:stä ja anto voimaa jotenkin jatkaa eteenpäin. Ei se ihmeelliseltä kuulosta, mutta oli kyllä tosi hyvä fiilis jotenkin. En es halunnut siitä mitään, joten oli todella hyvä juttu silloin, että se ei es asunut täällä. Hyvä mieli. R ois kyllä halunnut mun numeroa ja tämmöistä vielä, kun käy kuulemma usein täällä ja näin. En antanut. En antanut sitäkään, loppujen lopuksi (: Kaikkee muuta tehtiin sit kyllä ;) Nyt kun miettii, niin olisin kyllä voinut antaakin ;D (en oo koskaan nähny kellään yhtä isoa kuin sillä, eh.)

Sit oli taas pari viikkoa hiljaiseloa..Olin ja elin, vähän niinkuin koomassa. Ei jaksanut miehet sillain kiinnostaa, vaikka olisikin ollut ehkä joitain tarjolla. Välissä oli pieni juttu yhden T:n kanssa. Muttei siitäkään sit sen enempää. Se oli lyhyt. Siis ei se, mut muuten. Melkein mun pituinen. Kyllä, olen pinnallinen. Ja se käytti Lacosteja, iy.

Sit tutustuin J:hin, jonka kanssa mulla on ollut nyt juttua tuohon viime viikonloppuun saakka :D. Se tuntui jotenkin aikuiselta, erilaiselta. Se kiinnosti mua sen erinäisten mielipiteiden takia ja tykkäsin väitellä sen kanssa, loppujen lopuks me väiteltiin kaikesta. Se kiinnostui minusta hieman erikoisesta syystä: "Kukaan nainen ei oo koskaan aikaisemmin heti alkuun va vittuillut mulle." Yeah, its meee :D. Yritin heti alkuun ottaa sen jutun niin, ettei se ollut mitään vakavaa, jotenkin en va halua satuttaa itseäni. Nähtiin silloin, kun sopi. Ja silloin kun nähtiin, ni lähes aina va naitiin. Emt. Ehkä se ei es alun perinkään halunnut musta muuta kuin sitä. Tai no ehkä aluks, kun tehtiinkin jotain muuta kuin va sitä. En tiiä. Satutin ehkä kuitenkin loppujen lopuksi va itseäni. Ja aluks puhuttiin siitä, että sitten ihan sovitaan, että jo halutaan tästä vain ns. semmoinen suhde. Muttei me sitten kylläkään mitään sovittu. Oon jotenkin va yrittänyt olla välinpitämätön, en halunnut ihastua, enkä mitään.. Mutta silti se va jotenkin osas satuttaa mua just kaikista pahimmin. Loppujen lopuks koko juttu kuivu sit kokoon. Siitä ei kuulunut mitään, joten annoin sit olla. Viikko sitten törmäsin sit siihen baarissa ja se sanoi muuttaneensa täältä pois. Olin sillein ok, onnea vaan sulle. Eikä musta tuntunut es pahalta. Tai no ehkä vähän, pakko myöntää.. mutta sainpa ainakin syyn sille, miksi siitä ei ollut kuulunut mitään. Olen humalassa idiootti. Annoin sille siltikin, vaikka olin jo vannonut, etten sen kanssa enää mitään sekoile. Se oli silloin yöllä todella ihana. Sanoi, että olisi yrittänyt mua kunnolla, jos ei olisi muuttanut pois ja että olen yksi ihanimmista, joiden kanssa se on ollut ja muuta. Aamulla sillä oli sitten toinen ääni kellossa, kun sanoin, etten kyllä enää ajattellut koskaan antaa sille. Sitten se kyllä alkoi vittuileen ihan kunnolla. Loukkasinkohan sen egoa jotenkin? ;) Tuohan oli osaltaan mun puolelta semmoista vitsimielistä, mut selvishän jätkän luonnekin siinä samalla. Mua vituttaa myöntää tämä, mut olisin oikeesti kyllä voinut olla kiinnostunut siitä. Ja jotenkin va kiinnyin siihen, sillä nähtiinhän me kuitenkin sit tasaisin väliajoin sen jotain kolme kuukautta. Sattuu, vituttaa ja masentaa. Olen tyhmä. Ikävä.

Ystävänpäivänä tapasin mun parhaan ystävän poikkiksen suunnileen ekaa kertaa. Se oli hassu ja yritti parittaa mua yhdelle T:lle. Mua naurattaa se T. Se on ehket semmoinen, josta saattaisin olla tälläkin hetkellä vähä kiinnostunut. Heti alkuun se sanoi mulle, ettei halua musta mitään yhden illan juttua, va oikeesti haluaa lähteä mun kanssa kahville ja näin (tiättekö mitä meinaa?). Sit tanssittiin ja kaikkee. Oli tosi kivaa. Paitsi sitten kun äkkäsin omasta mielestäni paljon kiinnostavamman tyypin (joku niiden tuttu) ja menin sen kanssa jutteleen (toistan: humalassa olen idiootti). Se vaikutti jotenkin todella ihanalta, semmoisen pikkupoikamaisen järkevältä, todella suloinenkin se sit lopulta oli. Minä kattoin sitä ku me tanssittiin hitaita ja se sanoi mulle, että älä katto mua noin, se tekee tästä enempi vaikeeta. Kysyin siltä, että kuinka niin ja paljastuikin, että se seurustelee. Wah?Niinpä ja seuraavaa juttua en halua uskoa edes itsestäni. Se saattoi mut kotiin ja yritti päästä iholle. Me kaulailtiin ja sen kädet vaelsi mun paljaalla iholla. Mua ahdistaa. En kuitenkaan tehny sitä sen kanssa, vaikka se sitä kovasti yrittikin. Mua harmitti ja harmittaa edelleen todella paljon (se, että se oli varattu), sillä se olisi ehkä kuitenkin ollut semmoinen, jonka olisin voinut haluta. Ei kyllä enää silloin, kun ajattelee tuota sen käyttäytymistä, mutta ÄÄH. Aina mulle käy näin ;< Arvatakaa vain, oliko kaunista nähdä se tyttönsä kanssa kaupungilla. Ahdistus. Ja jätkä on samassa koulussa mun kanssa, ja edelleen yrittää luoda kontaktia katseilla jne. Sattuu, mutta vastailen vittumaisilla katseilla ;)

Sitten oli yksi H. Aivan ihana kaikinpuolin (vaikka onkin himourheilija). Sen kanssa olin yhden illan. Tanssittiin, helliteltiin, nukuttiin. YLLÄTYS! Sekin oli täällä va lomailemassa. Enkö olekin hyvä! ;D

Mutta niin...onhan näitä ollut, tässä niitä epäonnistumisia. :) Olen todella ihana, sillä kaikki noinkin ihanat ihmiset kiinnittää huomiota muhun. Vaikee näin selittää, mut oon jotenkin todella pettynyt. T:kin pitää mua varmaan ihan hirrveenä. Vaikkakin baarissa yks kerta juteltiin ja näin ;D Siis jotenkin vaikutti, että se saattais olla ehket vielä kiinnostunut, vaikka näkikin esim. tuon varattu-sähellyksen ynnä muut. Ja sit laitoin kaverin poikakaverin kautta sille hieman erikoisia viestejä joskus hieman tuiterissa ollessani. Voi luoja. Siitä on viikko, se on samassa koulussa, onneksi en ole nähnyt sitä sen jälkeen. :]

Musta tuntuu vaan, että epäonnistun jotenkin kaikessa. Ei ole mitään. Enkä koskaan tapaa ketään miehiä, jotka vois olla mun kanssa tosissaan. Ja jos tapaan, ni itse en kiinnostu niistä. yÄÄÄÄ. Miehet on rakkaus.

Rupeen nukkuu. Morjens.