En oo kyllä unohtanu tätä blogia, oon miettiny useinkin, että vois taas kirjotella, mut koskaan ei tunnu saavan aikaseks sitäkään. Ei oikeen muukaan oo taas maittanu, syysmasennusta ilmassa samalla tavoin kuin joka vuosi ! ;<
Ei oo tapahtunut kummempia edellisen kirjoituksen jälkeen, vaikka on tässä puoli vuotta jo elettykin... kesä tuli ja meni, ei sattunut mitään sen erikoisempia. Kesää voi kuvailla yhdellä sanalla; lame. Mikään ei voita vuoden 2010 kesää ja sitä on vaikea saada pois mielestä tai muuttumaan... Kesän olin töissä ja muuten va harhailin. En lähtenyt minnekää tästä pikkupaskakaupungista. Oon ihan dead ja haluun jotain muutosta tähän elämään...
Seurustelen edelleen, mutta enää tää ei tunnu yhtä oikealta kuin esim. tuossa maaliskuussa oli tuntunut. Oon huomannut, että S on älyttömän itsekäs ihminen ja sen on vaikeata ajatella asioissa muutoin kuin itseään. Tuntuu, että oon vaan joku toissijainen asia sen elämässä, eikä mulla oo sen pahemmin väliä. Välillä nähdään ja tämmöstä. KAIPAAN JA TARVIN ENEMMÄN. En koe, että oisin sen kanssa jotenkin niin sanotusti turvassa ja kokisin itteni jotenkin paremmaksi ihmiseksi. Se harvoin sanoo tykkäävänsä musta ja rakkauden tunnustuksia ei oo vieläkään vaihdettu, jos nyt ei oteta lukuun alkukesän humalassa tapahtunutta sekoilua sen osalta. Itekää en oo osoittanu, sillä en va kykene, sillä en koe edelleenkään rakastavani sitä. En vaan jotenkin voi, kykene... On jollain tavoin hirmu estynyt olo, en vaan koskaan voi rakastaa ja välittää kenestäkään yhtä paljon kuin Mstä.. Tää on hullua, sillä meidän erosta on jo miltei kaksi vuotta, mutten oo vieläkään pystynyt täysin unohtamaan...
Näin Mn viikko sitten. Käytiin In kanssa moikkaamassa kaveria, joka on töissä baarissa, jossa käy vanhempia asiakaita. Siellä se oli, katsoi silmiin ja säikähti. Koko loppuajan karttoi ja juoksi karkuun, ei edes moikannut. Tuntu hiton pahalta ja kyllä pari kyyneltäkin tuli sitten tirautettua kun siirryttiin tän kaupungin paskimpaan yökerhoon. Öö, no ei täällä muita olekaan kuin se ja Tivoli, eh :| kertoo varmaan jotain. Mut en va ymmärrä miten se voi olla noin kylmä ja suorastaan töykeä mua kohtaan. eikö sekään oo päässy vielä yli, vaikka sillä onkin jo sormus sormessa? oksettaa, on paha olla.
I muuttaa pois joulukuussa. En tiiä miten kestän, kun se on monien satojen kilometrien päässä ja mitä teen silloin, ku tarviin sitä. Kuulostaa itsekkäältä, mut en va tiiä. Tavallaan toivon, et se muuttaisi mielensä ja jäisi tänne kuitenkin. Mut se on turhaa, sillä I on niin varma että täältä se lähtee, eikä tuu takaste. Tavallaan oon jopa kateellinen. I ja A on niin onnellisia yhdessä ja oon sen puolesta onnellinen, kun se on löytänyt jonkun ihanan pojan, joka välittää siitä paaaaljon <3
J ja T erosi myös. En ymmärrä poikia ja niiden käytöstä eron jälkeen. Esittämistä ja filmaamista, kaikki on ok, mikään ei tunnu missään. Just joo. Miksei vaan voi olla normaali ja käyttäytyä samalla tavoin kuin ennen. Hitto vie. Murrittaa, kun huomenna ois töitäkin. Mut onneks vasta neljältä, mutta pitää olla ysiin sitten. Tiistaina kasiks koululle. Koko sana koulu jo pistää vihaks ! Opintojen pitäis olla loppusuoralla ja musta tuntuu etten oo tavoittanu kunnolla vielä es puoliväliä. Kauheesti ois hommaa ja ei va saa aikaseks. Oikeestaan aloin kirjottaa tätäkin oikeuden tehtävien sijaan. Hitsit, ku pitää olla niin laiska !! ...mutta kun ei kiinnosta, niin ei vaan kiinnosta, ei voi mitään. Harmittaa, kun on koskaan valinnu just tuon alan opiskeltavaks. Tammikuun alusta alkais työharjoittelukin ja ei oo vielä paikkaa valittanuna, oon kyllä ajatellut tuota nykyistä paikkaa, jossa oon niin vois harjottelun saada sitten ehkä palkallisenakin :)
Nyt on ihan pakko rueta tekee luentopäiväkirjaa, sillä ensi viikko tulee muutenkin olee niin pympystä, niin sais vähä taakkaa pienemmäks. Yritän, huom yritän!, kirjoitella tänne nyt useemmin.. mutten lupaa mitään ;) mut sen lupaan, etten tee asioita, joita kadun, vaan mietin tarkkaan ennen kuin teen mitään. Tää koski siis eniten tuota mun ja Sn juttua. Mut kun ei tunnu oikeelta niin mitä tehdä?! ...joskus tuntuu, että oon sen kanssa vain ja ainoastaa sen takia, että mulla on joku. Täältä kun ei ihan helpolla ketään löydä ;< Oon hirvee ihminen.
